SE OLI SIINÄ!

Fytoterapia-opinnot ovat päättyneet, olen nyt virallisesti diplomifytoterapeutti. Tämä kahden vuoden matkani oli antoisa ja loppumetreillä myös uuvuttava. Suoritin samaan aikaan terveydenhuollon opintoja Turun amk:ssa; tämä yhdessä fyto-opintojen kanssa töiden ohella oli aikamoinen rupeama. Mutta tein sen!

Nyt on vuorossa pohdinta, mitä teen jatkossa. Olen saanut omaan ja perheeni hyvinvointiin paljon apuja kasvilääkinnästä ja niitä käytän jatkossakin. Kun aloitin opinnot 2010 olin yllättynyt, miten monipuolista kasveihin liittyvä tietous on ja miten perinteinen kiinalainen lääketiede antaa tärkeää fysiologista tietämystä hoitotyöhön. Olen oppinut, että vaikka joku asia voi tuntua eriskummaiselta ensin, niin rohkeasti kokeilemalla ennakkoluulot murtuvat. Olen kokeillut monenlaista vaihtoehtoista hoitoa ja mikään ei ole tuntunut pahalta – päinvastoin – aina olen jotain myös vastineeksi saanut. Joissain hoidoissa oivallus on tullut vasta kuukausien päästä. Kosketuksen voima on valtava, aina hoidon ei tarvitse olla voimakasta mekaanista hierontaa vaan myös rentoutushoidoilla saadaan hyviä tuloksia. Hoitajan työssä on pidettävä omasta jaksamisesta huolta. Muuten ei riitä paukut hoitoa tarvitseville. Stressi on salakavala vieras, mutta onneksi se voidaan taltuttaa ennen kuin se vaikuttaa kehoomme sairauksien merkeissä. Juuri tämä kasvilääkinnän ennaltaehkäisevä luonne on minusta hienoa. Ja se, että kannustamme itsehoitoon: on tärkeää pitää huolta elimistön tasapainosta. Juuri nyt.

”Yllättävintä on ihminen. Hän uhraa terveytensä, jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, ettei hän nauti tästä hetkestä. Seurauksena on se, että hän ei elä tässä eikä tulevaisuudessa. Hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt.” - Dalai Lama